­­­Lakialoite ympäristönsuojelulain 18 §:n muuttamisesta

Blogi

Eduskunnalle

ALOITTEEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Lakialoitteessa esitetään, että ympäristönsuojelulain
(527/2014) 18 §:n 3 momentti muutetaan siten, että muu kuin vähäinen lumen
kaataminen mereen kielletään.

PERUSTELUT

Lumen kaataminen mereen aiheuttaa
vahinkoa, kun lumen mukana mereen päätyy luonnolle ja ihmisille haitallisia
aineita ja roskia, mm. muovia ja rakennusjätettä. Suomen ympäristökeskuksen
teettämän tutkimuksen mukaan mereen kaadetussa lumessa on runsaasti mm.
asfalttia, tiemerkintämassoja, maalin jäämiä sekä rengaspölyjätettä.

Esimerkiksi Helsingissä lumeen
sekoittuu kaukolämpölaitosten ja pienpolton aiheuttamaa nokea, nastarenkaiden
asfaltista irrottamaa kivipölyä ja bitumia, autonrenkaista irtoavia nastoja ja
mikromuovia sekä autojen pakokaasujen palamishiukkasia. Lumen mukana mereen
päätyy myös kadulle heitettyä roskaa ja eläinten jätöksiä.

Hetkenkin maassa ollut lumi
sisältää mm. tupakantumppeja ja muuta jätettä sekä silmällä havaitsematonta
mikromuovia sekä muita saasteita ja jäämiä.

Tupakantumppi on ympäristömyrkky.
Tumpit on tehty selluloosa-asetaatista, jonka hajoaminen mikromuovihiukkasiksi
kestää vuosia. Tumpin sisältämät myrkyt kulkeutuvat mikromuovihiukkasten mukana
vesistöihin ja maaperään ja lopulta ravintoketjussa eläimiin ja
ihmisiin. Tunnettuja karsinogeenejä eli syöpävaarallisia aineita tupakassa
on kymmeniä. Tästäkin huolimatta lunta kaadetaan mereen ilman puhdistusta.

Helsingissä vastaanotetaan
keskimääräisenä talvena noin 50 000 kuormaa lunta. Runsaslumisena talvena määrä
voi olla jopa 350 000 kuormaa. Osassa lumenvastaanottopaikkoja roskat ja kiintoaines
erotellaan ennen kuin sulanut lumi matkaa mereen. Erottelun apuna toimii
esimerkiksi verkko tai välppä. 

Helsingissä on kahdeksan vakinaista
lumenvastaanottopaikkaa. Hernesaari on ainoa vastaanottopaikka, jossa lumi
kaadetaan suoraan mereen.

Ympäristökeskuksen vuonna 2012
toteuttamassa selvityksessä todetaan, että Helsingin Hernesaaren
vastaanottopaikalle syntyi noin kolmen metrin paksuinen hiekkakerros talvella
2009–2010. Lisäksi mereen kaadettiin arviolta yhteensä 755 jätekuormaa, josta
noin 530 kuormaa oli hiekoitussepeliä ja 225 kuormaa muuta jätettä.
Ympäristövaikutusten vähentämiseksi Hernesaaren kippauslaiturin vierustalla
sijaitsevaa merenpohjaa ruopataan kiintoaineen poistamiseksi. Ruoppaamalla
poistetaan pohjaan kertynyt hiekoitushiekka ja roskat. Ympäristöviranomaisten
mukaan lumen merivastaanotto ei ole kuitenkaan ympäristön kannalta ongelmatonta
ja veteen mahdollisesti sekoittuneisiin epäpuhtauksiin ei pystytä nykyisillä
menetelmillä vaikuttamaan. Mereen lumen mukana kaadetut jätteet, roskat ja
aineosat kulkeutuvat merivirtojen mukana laajalle. Mereen joutunut jäte
kuten mikromuovi ja raskasmetallit eivät häviä merestä ehkä koskaan.

Helsingin ympäristökeskuksen
asiantuntijoiden mukaan lumi pitäisi kaataa maa-alueille. Ympäristökeskus voi
vain suositella, että lumet kaadettaisiin maalle, sillä lainsäädäntö ei
nykyisellään estä lumen mereen kaatamista.

Itämerta ja vesistöjämme on suojeltava
vuodenajasta riippumatta. Maakaatopaikkojen löytyminen on varsin haastava
Helsingissä, mutta se ei ole kestävä perustelu liata kotivesiämme ja
merenrantojamme.

Suomessa useat kaupungit kuten
esimerkiksi Espoo, Turku, ja Oulu ovat kieltäneet lumen kaatamisen mereen
ympäristönsuojelulain (86/2000) nojalla annetuissa
ympäristönsuojelumääräyksissä. Lumen kippaaminen mereen on kielletty
Turussa, jossa asiaa on perusteltu alueen merialueen erityisolosuhteilla. Oulu
on puolestaan välttänyt ongelman kaavoittamalla riittävästi lumenkaatopaikkoja.
Tampereen kaupunki on puolestaan tehnyt riittävät suojarakenteet Näsijärven
lähistöllä oleville lumenkaatopaikoille. 

Ruotsissa Naturvårdsverket on
kieltänyt lumen kaatamisen mereen tai järviin. Ruotsissa likaantunut lumi
luokitellaan jätteeksi. Kööpenhaminassa ja Oslossa kiellot perustuvat muun
muassa lumen mukana kulkeutuvista haitta-aineista tehtyihin tutkimuksiin tai
selvityksiin, kaadon aiheuttamaan roskaantumiseen.

Suomen lainsäädännössä lumen
kaataminen mereen on voimassa olevan ympäristönsuojelulain (527/2014) 18 §:n 3
momentin nimenomaisella säännöksellä rajattu mainitun pykälän 2 momentissa
tarkoitetun jätteen tai muun aineen mereen kaatamista koskevan kiellon
ulkopuolelle. Aloitteessa esitetään tämän poikkeuksen kääntämistä
päinvastaiseksi siten, että myös lumen kaataminen mereen tulee kielletyksi
mainitun 2 momentin nojalla.

Lakialoitteessa esitetään, että
vähäinen lumen kaataminen mereen jää kiellon ulkopuolelle. Rajauksella
mahdollistetaan jatkossakin esimerkiksi yksityishenkilön omalla tai vapaa-ajan
asunnolla lumikolan tai muun vastaavan avulla tapahtuva puhtaan lumen
kaataminen mereen.

Edellä olevan perusteella
ehdotamme,

että eduskunta hyväksyy
seuraavan lakiehdotuksen:

Laki

Ympäristönsuojelulain 18 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan ympäristönsuojelulain (527/2014) 2 luvun
18 §:n 3 momentti, sellaisena kuin se on laissa 527/2014, seuraavasti:

2
luku

YLEISET VELVOLLISUUDET, PERIAATTEET JA KIELLOT

18 §

Merta koskevat erityiset
kiellot

— — — — — — — —
— — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — —

Edellä 2 momentissa tarkoitettu
kielto koskee myös muuta kuin vähäistä lumen kaatamista mereen. Ruoppausmassan
sijoittamisesta vesialueelle säädetään vesilaissa.

— — — — — — — —
— — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — —

Tämä laki tulee
voimaan     
päivänä        kuuta 20   .

Helsingissä
4.11.2020

­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­____________________

Sari Sarkomaa (kok)

Ota kantaa