Kirjallinen kysymys terveysperusteisen veron käyttöönotosta

Blogi

Eduskunnan
puhemiehelle

Pääministeri Marinin hallituksen
ohjelmaan on kirjattu: ”Hallitus selvittää mahdollisuuden ottaa käyttöön
kansanterveyttä edistävän veron, joka kohdistuisi esimerkiksi sokeriin.
Hallitus vaikuttaa myös EU:ssa siihen, että uudenlaisia terveyttä edistäviä
veroja voidaan ottaa käyttöön.”

Suomi on vaikeassa tilanteessa,
jossa erityisesti tarvitaan uusia vaikuttavia ratkaisuja, jotta talous ja
hyvinvointi sekä kansanterveys voidaan kestävästi turvata. Verotusta tulisi
kohdentaa niin, että sillä tuetaan terveyden edistämistä, kansansairauksien
ehkäisyä ja vähennetään siten terveydenhuollon kustannuksia sekä edistetään
ihmisten työkykyä.

Terveysperusteiselle verolle, kuten sokeriverolle, on
vankat kansanterveydelliset ja kansantaloudelliset perusteet. Veropohjan
laajentaminen koskemaan virvoitusjuomien, makeisten ja jäätelön lisäksi kaikkia
sokeripitoisia tuotteita on perusteltua. Virvoitusjuomaverosta ja
kulutustottumusten muutoksesta huolimatta suomalaisten ylipaino on lisääntynyt.
Veron ulkopuolella on noin 80% suomalaisten nauttimasta sokerista. Kaikkein
suurimpiin sokerinlähteisiin kuten mm. suklaa ja makeiset (12-14% nauttimastamme
sokeristamme), makeat leivonnaiset (12%) sekä puhdas taloussokeri (4-7%) ei
kohdistu minkäänlaista veroa.

Verosta vapaita tuotteita kehitetään nyt keveyden tai
terveellisyyden sijasta selkeästi mahdollisimman paljon kuluttajia
houkuttaviksi, kun eri kategoriat kuten makeiset ja leivonnaiset, makeiset ja
jäätelö tai keksit ja makeiset sekoittuvat yhteen. Yksittäisten tuotteiden
kaloritiheys sekä pakkauskoot kasvavat. Esimerkiksi makeisverosta luopumisen
jälkeen makeisten kulutus on Suomessa lähtenyt selkeään kasvuun, jo ennestään
eurooppalaisittain korkealta kulutustasolta.

Koska tarjonnalla on vaikutusta kulutuskysyntään, voidaan
veron avulla ohjata teollisuutta panostamaan vähäsokerisempien
tuotevaihtoehtojen kehittämiseen. Tämä ohjausvaikutus teollisuuteen näkyy mm.
virvoitusjuomakategoriassa, jossa vähäsokeristen juomien tuotekehityspanokset
ovat johtaneet myös kevyempien juomien kulutuksen kasvuun.

Verokohtelun tulisi olla tasapuolista ja yhdenmukaista.
Kapea-alaisen veron sijasta Suomeen tarvitaan veromalli, jossa vero kohdistuu
sokeriin laajemmin kuin vain yhdessä tuoteryhmässä. Sokeriverolla
on arvioitu oleva tärkeitä terveyspoliittisia vaikutuksia. Runsas sokerin
syönti on merkittävä osatekijä kansansairauksien synnyssä, mikä taas on
yhteiskunnalle kallista terveydenhoidon kustannusten ja sairauspäivien
muodossa. Runsaalla sokerin syönnillä on yhteys muun muassa lihavuuteen, sydän-
ja verisuonisairauksiin sekä hampaiden reikiintymiseen ja eroosioon. Myös
rasvaveron on arvioitu olevan tehokas painonhallintainstrumentti.

Lasten ja nuorten runsas sokerin
käyttö on terveyden kannalta huolestuttavaa. Noin 14 prosenttia
kokonaisenergiasta tulee sokerista. Keskeinen syy lasten ja nuorten ylipainon
jatkuvaan kasvuun on sokeri. Suomessa asuvista 2–16-vuotiaista pojista 27 prosenttia
ja tytöistä 17 prosenttia oli vuonna 2019 vähintään ylipainoisia. Pojista
lihavia oli kahdeksan prosenttia ja tytöistä neljä prosenttia. Myös
lasten suunterveys on heikentynyt. Kansanterveyden
näkökulmasta on tärkeää saada erityisesti lasten ja nuorten ravinto vähemmän
sokeria sisältäväksi.

Mikään vero ei lopeta kokonaan verotetun hyödykkeen
kulutusta. Verottamalla sokeria voidaan kuitenkin ohjata kuluttajia vähentämään
liiallista sokeripitoisten tuotteiden kulutusta. Vero ei toisaalta koskisi
hedelmiä tai kasviksia, joten terveelliseksi katsottavien elintarvikkeiden
verokohtelu ei muuttuisi.

Sokerivero tukisi merkittävästi
valtiontaloutta. Terveysalan järjestöjen ja yksittäisten veroasiantuntijoiden
luonnostelemien mallien perusteella on voitu laskea tuottoarvio, joka veron
kohdistuessa suurimpiin sokerin lähteisiin on vähintään 400-500 miljoonaa
euroa. Nyt nämä eurot menetetään samalla, kun kansansairauksien hoidon tarve
lisää kustannuksia.

Suomen nykyisessä taloudellisessa tilanteessa
verotusta tulisi kohdentaa niin, että sillä tuetaan terveyden edistämistä ja
kansansairauksien ehkäisyä ja vähennetään siten terveydenhuollon kustannuksia
sekä edistetään ihmisten työkykyä. Veron tulisi määräytyä sokerimäärän mukaan
riippumatta siitä, missä tuotteessa sitä käytetään. Vero kohtelisi tällöin eri
tuoteryhmiä oikeudenmukaisesti.

Sokerin ilmoittaminen ravintoainemerkinnöissä on
nykyään pakollista, joten tuotteiden sokerisisältö on tiedossa. Veron perusta
tulee olla kansanterveydellinen – näin se useiden asiantuntijoiden mukaan ei
olisi EU-säännösten vastainen eikä sisältäisi valtiontueksi katsottavaa
valikoivaa verotukea.

Kansalaisten nauttimien tuoreiden
hedelmien ja kasvisten määrää ei tule rajoittaa ja niiden kulutusta voidaan
tukea. Lupaa tähän rajaukseen voidaan hakea EU:n ilmoitusmenettelyn kautta,
kuten on aiemmin haettu mm. sähkön valmisteveron erilaisiin toteutuksiin.

Hedelmiä
ei koske EU:n säätelemä ravintoarvomerkintävelvollisuus, joka taas on
pakollinen teollisesti valmistetuille elintarvikkeille. Hedelmät eivät myöskään
ole verrattavissa teollisesti valmistettaviin elintarvikkeisiin.

Sokerivero on monia muita veroja oikeudenmukaisempi.
Kuluttaja pystyy omilla ostovalinnoillaan vaikuttamaan siihen, miten paljon
vero vaikuttaa omaan talouteen. Esim. arvonlisäveron yleinen korottaminen
tarkoittaisi menojen kasvua omista terveellisemmistä valinnoista huolimatta.

Vero kannustaisi suomalaisia
vähentämään liiallista sokerin nauttimista ja siten muokkaamaan ruokavaliotaan
terveellisemmäksi. Samalla vero kirittäisi teollisuutta kehittämään
kuluttajille maistuvia vähäsokerisempia tuotteita. Näille panostuksille on
Suomessa tarvetta. Väestön terveyskäyttäytymisen muuttamiseksi tarvitaan monia
samanaikaisia ja -suuntaisia toimia, joita yhteiskunnan eri sektorit toteuttavat.
Sokeriveron käyttöönotto on niistä yksi.

Valtioneuvoston selvityksessä Ruokaympäristön
osatekijät ja ohjauskeinot (Valtioneuvoston selvitys-
ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2019:51) todetaan, että verojen ja
tukipalkkioiden kautta voidaan vaikuttaa ruoan kulutukseen ja ruokavalintoihin.
Tutkimushankkeen tulokset korostavat eri ohjauskeinojen yhtäaikaista käyttöä ja
seurantaa. Lisäksi tarvitaan standardeja ja säädöksiä, informatiivisten
ravintosisältömerkintöjen kehittämistä ja laajempaa käyttöönottoa sekä
erilaisten ruokapalvelujen ja joukkoruokailun saatavuuden parantamista. 

Maailman
terveysjärjestö WHO on jo usean vuoden ajan suositellut sekä verojen että
tukien käyttöä tarttumattomien sairauksien ehkäisyssä ja tehnyt asiasta sekä
julkaisuja ja selvityksiä niin Euroopassa kuin maailmanlaajuisestikin. Monen
tutkimuksen kohteena ovat olleet virvoitusjuomat sekä niiden yhteys erityisesti
lasten lihavuuteen.

Euroopan
unionin jäsenvaltioissa, kuten Unkarissa, on otettu käyttöön
terveysveromalleja, joissa verotus kohdistuu yhdistelmämallin kaltaisesti
valikoivasti erilaisiin terveydelle haitallisiin elintarvikkeisiin. Mallit ovat
saaneet EU:n komission hyväksynnän.

On syytä huomioida
valtiovarainministeriön sokeriverotyöryhmän vuonna 2013 havaitsema ongelma,
joka pelkän sokerin verottamisesta aiheutuu, jos kulutus siirtyy silloin muihin
epäterveellisiin tuotteisiin. Veropohjaltaan kapea terveysvero ei täytä
terveyden edistämiseen liittyviä tavoitteitaan yhtä tehokkaasti kuin laajempi
terveysvero. Tästä syystä terveysperusteisen valmisteveron veropohja tulisi
säätää mahdollisimman laajaksi ottamalla siihen mukaan myös tuotteet, joissa on
korkea suola- tai rasvapitoisuus. 

Aiemmin
sokeriverotyöryhmän havaitsemat esteet yhdistelmämallin kaltaisen terveysveron
käyttöönottoon ovat poistuneet. EU:n kuluttajainformaatioasetuksen soveltaminen
on nyt pakottavaa, ja tiedot tuotteen ravintoainepitoisuuksista ovat helpommin
saatavilla. Lisäksi valmisteverotuksen tietojärjestelmät ovat päivittyneet.

Valtiontukiarvioinnin
kannalta verotuksen tavoitteilla ja tosiasiallisilla vaikutuksilla on suuri
merkitys. Veron ulkopuolelle voidaan rajata tuotteita vain, jos se on
objektiivisesti oikeutettua eikä vapautus rajoita tai heikennä määriteltyjen
tavoitteiden toteutumista. Tämän takia on tärkeää, että Suomen terveysveron
tavoitteeksi asetetaan fiskaalisten tavoitteiden lisäksi myös terveellisen
ravitsemuksen edistämiseen tähtääviä tavoitteita.

Edellä olevan
perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän / esitämme
asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Milloin hallitus käynnistää ja saa valmiiksi
selvityksen mahdollisuudesta ottaa käyttöön terveysperusteinen
kansanterveyttä edistävä vero, joka kohdistuisi esimerkiksi sokeriin?

Miten hallitus vaikuttaa myös
EU:ssa siihen, että uudenlaisia terveyttä edistäviä veroja voidaan ottaa
käyttöön?

Miten hallitus aikoo edistää
sokeriveron tai laajemman terveysperusteisen veron, käyttöönottoa siten, että
huomioidaan siitä saatavat kansanterveydelliset ja kansantaloudelliset hyödyt?

Onko hallituksella tarkoitus
säätää terveysperusteisia veroja kuten sokerivero tai laajemmin myös rasva- ja
sokeriveroja?

Helsingissä 19.10.2020

­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­_______________________________

Sari
Sarkomaa [kok]

Ota kantaa