Eduskunnan puhemiehelle

Valtiovarainministeriön vuoden
2021 budjettiesityksessä esitetään sosiaali- ja terveysjärjestöiltä
leikattavaksi ensi vuonna 127 miljoonaa euroa, mikä on 33 prosenttia tähän
vuoteen verrattuna. VM:n esityksessä esitetään myönnettäväksi 253 miljoonaa
euroa avustuksina yhteisöille ja säätiöille terveyden ja sosiaalisen
hyvinvoinnin edistämiseen, kun vastaavasti tänä vuonna myönnetty summa oli 380
miljoonaa euroa.

Toteutuessaan leikkaukset vaikuttaisivat merkittävällä tavalla monien,
erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien tai muuten tukea ja apua
tarvitsevien ihmisten elämään: lasten, nuorten, iäkkäiden, päihde- ja
mielenterveysongelmaisten, vähemmistöjen, vammaisten, pitkäaikaissairaiden ja
pitkäaikaistyöttömien. Tätä työtä yhteiskunnalla ei ole varaa menettää, eikä
myöskään mahdollisuutta paikata. Huoli
yleishyödyllisten toimijoiden rahoituksesta koskee kaikkia toimijoita, joiden
rahoitus perustuu rahapelitoiminnan tuottoihin (liikunta, kulttuuri, tiede,
nuoriso, sote, hevosala).

Erityisesti koronakevään aikana sosiaali- ja terveysjärjestöt ovat tehneet
mittaamattoman arvokasta työtä heikoimmassa asemassa olevien tukemiseksi
esimerkiksi järjestämällä ruoka-apua ja vertaistukea etäyhteyksin. Vielä
keväällä koronakriisin aikaan STM vetosi järjestöihin, jotta ne toimisivat
ihmisten auttamiseksi, ilman, että miettisivät toimintansa sopeuttamista. Tähän
vetoomukseen nähden esitetyt leikkaukset antavat täysin päinvastaisen viestin.

Viime keväänä koronakriisin sosiaalisia vaikutuksia pohtineen työryhmän
havainto oli, että koronakriisi toi näkyviin niin suomalaisen yhteiskunnan
vahvuuksia kuin hyvinvointiyhteiskunnan murtumakohtia. Valtiovarainministeriön
budjettiesityksen viesti on räikeässä ristiriidassa työryhmän havaintoihin,
jonka mukaan järjestöt ja muu kansalaisyhteiskunta on nähtävä hyvinvointipalveluja vahvistavana tekijänä.

Valtiovarainministeriön
budjettiesityksessä järjestöihin kohdistama leikkuri on myös ristiriidassa
Marinin hallitusohjelmakirjauksen kanssa, jossa todetaan: ”Kansalaisyhteiskunnan
toimintaedellytyksiä vahvistetaan. Eriarvoisuutta torjutaan osallisuudella.
Kaikkien mahdollisuutta merkitykselliseen kansalaistoimintaan edistetään ja
turvataan järjestöjen toiminnan autonomisuus.”

Järjestöjen kanssa on keskusteltava rahoituksen tulevaisuudesta. Siihen
tarvitaan suunnitelmallisuutta, ei äkkiliikkeitä. Erityisen huolestuttavaa on, että
rahoitusleikkaukset kohdistuvat voimakkaimmin pitkäjänteiseen
perusrahoitukseen.

Toteutuessaan leikkaukset murentaisivat sote-järjestöjen
toiminnan pohjaa. Uhka rahoituksen merkittävästä leikkaamisesta aiheuttaa
järjestöjen henkilöstössä huolta työpaikoista ja toiminnan jatkuvuudesta. Koronakevään epävarmuuden jälkeen monen jaksaminen on
muutenkin kovilla.

Koronan ensimmäisen aallon aikana julkisen sektorin palveluiden sulkeminen esimerkiksi muistisairaiden perheiden osalta jätti omaishoitajat yksin. Järjestöjen tarjoama vertaistuki oli koronakevään aikana monelle ainoa tuki. Järjestöjen määrärahojen leikkaus ja mahdollinen koronan toinen aalto huolestuttaa montaa järjestöjen tarjoaman vertaustuen varassa elävää ihmistä. Rajoitustoimien pitkittyessä heikoimmassa asemassa olevien ihmisten ja heidän läheistensä jaksaminen vaarantuu. Nyt on aika vahvistaa tukea ja auttamisen tapoja, ei vähentää sitä.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan
työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän / esitämme asianomaisen ministerin
vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miten hallitus aikoo turvata ja kehittää sosiaali- ja terveysjärjestöjen rahoitusta ja toimintaedellytyksiä?

Miten hallitus aikoo toteuttaa hallitusohjelmakirjauksensa kansalaisyhteiskunnan vahvistamisesta ja järjestöjen autonomisuuden edistämisestä?

Millä toimilla hallitus aikoo edistää järjestöjen toimintaa hyvinvointipalveluja vahvistavana tekijänä?

Millä toimilla hallitus puuttuu koronakriisin tuomiin eriarvoisuutta lisääviin ja syventäviin ilmiöihin?

Helsingissä 24.8.2020

­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­_______________________________

Sari
Sarkomaa [kok]