Itämeri on meidän helsinkiläisten
suuri rakkaus. Sukumme yli 30 vuotta vanha purjevene on aina ollut olennainen
osa perheeni kesää. Olemme purjehtineet lasten kanssa kaikki kesälomat yli 20
vuotta, kuten myös tänäkin vuonna. Pienellä veneellä purjehtiessa oppii
sopuisaa yhdessäoloa ja luonnon kunnioitusta. Meri ja saaristo luontokohteineen
on joka kesä aina yhtä rentouttava kokemus. Vesillä liikkuessa tulevat myös ihmisen
toiminnan seuraukset luontoon lähelle. Roskaisia rantoja ja haisevia, uimisen
estäviä sinilevälauttoja katsellessa tulee pakottava tarve toimia, jotta
saisimme nauttia Itämeren valtavasta rikkaudesta myös tulevaisuudessa.

Intohimoisena Itämeren suojelijana
iloitsin kokoomuksen työvoitosta, kun viime eduskuntakaudella teimme päätöksen
mittavasta Itämeren pelastamisohjelmasta. Vakava tosiasia on, että jo päätetyn
lisäksi tarvitsemme suojelutoimiin ripeästi lisää vaikuttavuutta.

Työssä meremme pelastamiseksi
kaupungeista ja teollisuudesta tulevat päästöt ovat pienentyneet merkittävästi.
Sen sijaan emme ole onnistuneet Saaristomeren suurimman ravinnelähteen eli
maatalouden kuorman vähentämisessä.

Lounais-Suomen siipikarja- ja
sikatalouden ravinnevalumat ovat nousseet koko Itämeren alueella suurimpiin
leviä ruokkivan fosforin lähteisiin ja Suomen suurimmaksi huolenaiheeksi
Itämeren rehevöitymisessä.

Suomen hallitus on luvannut
ravinnepäästöjen vähentämishankkeisiin yhteensä 250 miljoonaa euroa hallituskauden
aikana. Hallituksen on syksyn budjettiriihessä tehtävä päätökset, joilla
varmistetaan määrärahojen vaikuttava käyttö. Monien hajasijoitettujen pienten
hankkeiden sijaan toimia pitää suunnata suurimpiin ravinnekuormittajiin ja
vaikuttavimpiin toimiin. Sovitut määrärahat on käytettävä niin, että käänne
parempaan Saaristomeren tilassa saadaan aikaiseksi.

Maamme fosforiravinteiden tarve
saataisiin lähes katettua kotimaisen karjatalouden lantojen sisältämällä
fosforiravinteilla. Siksi eläintiloille on luotava kestävä mahdollisuus
myydä ravinteiden ylijäämä lannoitemarkkinoille.

Tukea pitää suunnatta lannan
fosforin siirtoon ja hintaeroon mineraalilannoitteisiin kannustamaan tehokasta
lannan prosessoinnin kehittämistä. Tavoitteena on oltava kestävällä tavalla
toimiva orgaanisten lannoitteiden kiertotalousmarkkina. Tästä hyötyvät
maatilat ja Saaristomeri sekä koko Itämeri. Kotimaisen ruuantuotannon
edistäminen on tärkeää meille kaikille suomalaisille.

Vesiensuojelun tehostamisohjelman
peltojen kipsikäsittelylle on turvattava voimavarat etenkin Saaristomeren
valuma-alueen peltolohkoilla, joilla on suurin eroosioherkkyys ja
korkeimmat fosforipitoisuudet. Kipsikäsittelyn on tutkimuksissa todettu
vähentävän vesistöihin päätyvää maatalouden fosforihuuhtoumaa jopa
puolella. 

Toimia tarvitaan myös mereen
päätyneiden ravinteiden poistamiseksi esimerkiksi rantaruovikoiden niitolla ja
kalastuksella.

Ympäristöministerin ja koko
maan hallituksen on nähtävä, että vaikuttavammat toimet ovat välttämättömiä
myös siksi, että ilmastonmuutos kasvattaa Itämeren vakavinta ympäristöongelmaa,
rehevöitymistä usein eri tavoin.

Lisääntyvät sateet ja lumettomat
talvet kasvattavat ravinnevalumia maalta. Viime talvena Itämereen valui
ennätyksellinen ravinnekuorma. Suomen ympäristökeskuksen ennusteen mukaan
ilmastonmuutos voi pahimmillaan kasvattaa fosforin huuhtoumaa Saaristomeren
valuma-alueen pelloilta 50 prosenttia

Meremme on pelastettavissa, mutta se
vaatii historiallista käännettä ravinnekuormituksessa.

Ilman ihmisen apua ja vastuullisia
päätöksiä, ei pelastaminen onnistu.

Sari Sarkomaa

helsinkiläisten kansanedustaja

Kokoomuksen eduskuntaryhmän
varapuheenjohtaja