Ymmärtääksemme, mihin olemme menossa, meidän täytyy tietää, mistä tulemme. Historia ei ole vain pölyisiä, staattisia muistoja, vaan värikkäitä, rikkaita elämäntarinoita. Elämme Suomessa monikulttuurista aikaa tällä hetkellä, mutta kautta aikojen maailmamme on ollut monivivahteinen ja elävä. Ihmiset ovat matkustaneet aina, tehneet kauppaa, keränneet matkamuistoja ja tavaroita sekä olleet toisten kulttuurien kanssa tekemisissä.

Entisajan matkamuistokokoelmat löytyvät usein museoista. On kuitenkin melkoinen taitolaji saada vanhan ajan esineet avautumaan ja kertomaan tarinansa. Siinä täytyy olla samaan aikaan ymmärrys sekä menneeseen kulttuuriin että nykyajan ihmisen lyhytkestoiseen draamantajuun.

Tämä on oivallettu viime aikoina mm. Riihimäen metsästysmuseossa, Hämeenlinnan kaupunginmuseossa sekä Tampereen Vapriikissa. Vapriikin erikoismuseot kuten Tampereen luonnontieteellinen museo, Tampereen kivimuseo, Postimuseo, Suomen Jääkiekkomuseo, Mediamuseo Rupriikki ja Nukkemuseo sijaitsevat samassa osoitteessa synenergiassa. Etenkin Suomen Pelimuseo on onnistunut houkuttelemaan museoon runsaasti nuoria aikuisia. Lisäksi vaihtuvat näyttelyt maailmalta tuovat koko ajan uutta nähtävää, pohdittavaa ja puhuttavaa sekä halun palata museoon. Tällä hetkellä Hämeenlinnassa testataan ihmisten uskomuksia henkimaailmaan ja Vapriikissa pohditaan, mikä vampyyreissä kiehtoo. Aiheen täsmävalinnoilla onnistutaan tavoittamaan muutoin vähemmän museossa kävijöitä eli nuoriso ja keski-ikäinen kohderyhmä.

Viime vuonna Museokeskus Vapriikissa vieraili 185 000 kävijää. Vaikka se jäikin edellisen vuoden ennätystuloksesta, yli 206 000 kävijästä, se on silti hieno saavutus. Helsingilläkin oli joskus Vapriikin kaltainen vetonaula. Kun vuonna 1999 Tennispalatsiin avattiin Kulttuurien museo, se sai aikaan urbaaniin kaupunkiin kuuluvaa innostusta ja jopa jonoja. Valitettavasti sekä tila että rahoitus osoittautuivat vuosia myöhemmin puutteellisiksi ja hienot kokoelmat päätyivät varastoon. 

Ehkä näemme uusien tilojen myötä – toivottavasti piankin – Mannerheimin kokoelmien uuden tulemisen ja uusi sukupolvi saa ihmeteltävikseen alkuperäiskansojen esineiden ainutlaatuisen kokoelman? Ne saattavat olla ainutlaatuisia maailman mittakaavassa, jolloin saisimme hienon kokoelman ja esineistön vetovoiman muutettua myös turismituloiksi. Kävijöitä tulee takuulla myös houkuttelemaan Helsinkiin sijoittuva uusi arkkitehtuuri- ja designmuseo.

Amos Rex on osoittanut, että ihmiset haluavat näyttelyiltä muutakin kuin staattisen katselijan roolin. Aktiivinen osallistuminen on mahdollista virtuaalitiloissa, joissa osallistuja saa itse myös vaikuttaa lopputulokseen tai haastaa oman ymmärryksensä rajat. Parhaimmillaan hyvä museo ja näyttely yhdistävät eri osa-alueita sekä tuovat toimivia ratkaisuja tulevaisuuteen. Tällaista ajatusta uusi arkkitehtuuri- ja desingmuseo tavoittelee olemalla yhteistyökumppani arkkitehtuurin ja designin toimijoiden, eri alojen ja käyttäjien yhteistyölle.

Museokortti on ollut upea innovaatio museoille. Se on tehnyt kulttuurista kaikille helposti saavutettavaa. Kortin vuosimaksulla pääsee liki 300 museoon ympäri Suomea. Museoissa käymisen kulttuuri on mullistunut ja siitä on tullut yhtä ”in” kuin esimerkiksi elokuvissa käynnistä. Kortin on hankkinut jo lähes 170 000 suomalaista. Museoissa tunnetaan jo kanta-asiakkaita, jotka käyvät lähes päivittäin. On syntynyt myös uusi vastavuoroisuuden kulttuuri; yleisö pääsee osallistumaan museoiden näyttelyihin jo suunnitteluvaiheessa. Museokortin julkaisun jälkeen museoissa käyminen on lisääntynyt Suomessa yli kolmanneksella. Korttiin ei ole käytetty lainkaan julkista rahaa. Tällaisia kulttuuria ja ymmärrystämme tukevia innovaatioita tarvitsemme lisää maahamme.

Virkeä maa tuntee oman historiansa ohella myös muiden historian. Parhaimmillaan voimme menneiden aikojen matkamuistojen kautta esitellä myös muille maille heidän omaa, ainutlaatuista historiaansa uusin silmin.