On vakava tosiasia, että Suomessa diabeteksen hoitovälineiden saatavuus on räikeän epätasa-arvoista. Helsingissä diabetesta sairastavien on vaikea saada kudossokerin sensorointia ja insuliinipumppuja. Tyypin 2 diabetesta sairastavien kohdalla verensokeriliuskojen jakelua on rajoitettu voimakkaasti. Hoitotarvikkeita tulisi tarjota lääketieteellisin perustein yhdenvertaisesti Käypä hoito -suositusta noudattaen.

Toimin
eduskunnan diabetesryhmän puheenjohtajana. Eri eduskuntapuolueissa edustajista
muodostunut ryhmämme tekee työtä diabeteksen yhdenvertaisen hoidon
toteutumiseksi ja diabeteksen hoidon uusien hoitovälineiden saatavuuden
turvaamiseksi. Jatkuvaan glukoosiseurantaan kehitettyjen
glukoosisensoreiden saatavuuden parantaminen on tavoitteemme.

Pidän
hälyttävänä, että Suomessa diabeteksen hoitotulokset eivät vastaa nykyaikaisen
hoidon ja tekniikan antamia mahdollisuuksia. Nykyteknologian laajemmalla
hyödyntämisellä on saavutettavissa parempaa elämänlaatua ja apua omahoitoon.
Sen kustannukset maksavat itsensä monin keltaisesti takaisin lisäsairauksien
vähentyessä ja ihmisten hyvinvoinnin kasvaessa.

Terveydenhuollossamme
on aivan erityinen tarve kehittää laajojen kansansairauksien, kuten diabeteksen
hoidon laatua. Helsingin on syytä ottaa diabeteksen hoidon laadun nostaminen
erityistoimenpiteeksi. Diabeteksen hoito on järjestettävä niin, että
hoitotulokset paranevat. Tyypin 1 diabeteksen ja vaativan tyypin 2 diabeteksen
hoito tulisi keskittää osaamiskeskuksiin ja -verkostoihin ammattilaisten
riittävän osaamisen ylläpitämiseksi.

Suomessa vain 20 prosenttia tyypin 1 diabetesta
sairastavista ja 70 prosenttia tyypin 2 diabetesta sairastavista pääsee
hoitotavoitteeseen. Huono hoitotasapaino altistaa vähitellen syntyville lisäsairauksille.
Tämä aiheuttaa inhimillistä kärsimystä ja toimintakyvyn menetystä, ja niiden
hoitaminen tulee paljon kalliimmaksi kuin itse diabeteksen. Diabetesliiton ja
Tampereen yliopiston kustannustutkimuksen mukaan lisäsairauksien ehkäisyllä
voitaisiin saavuttaa yli 550 miljoonan euron vuotuiset säästöt.

Monelle
on varmasti hämmästyttävä tieto, että kaikki julkiset terveydenhuollon
palveluntuottajat eivät seuraa hoidon laatua järjestelmällisesti. Olen iloinen
siitä, että THL on aloittanut aloitteestani eduskunnan myöntämällä määrärahalla
terveydenhuollon kansallisten laaturekistereiden pilotoinnit, jossa pilotoidaan
myös diabetesrekisteriä.

Diabetesrekisteri tuo valtakunnallisesti
vertailukelpoista ja läpinäkyvää tietoa hoidon laadusta, mikä vauhdittaa
yhdenvertaisten ja vaikuttavien palveluiden kehittämistä. Kansainväliset
kokemukset terveydenhuollon julkisten laaturekistereiden vaikutuksesta
palveluiden laadun kehittymiseen ovat vakuuttavia. Kun nostetaan julkiseksi se,
miten diabetesta hoidetaan, on se joka maassa laittanut vauhtia epäkohtien
korjaamiseen ja parhaiden käytäntöjen käyttöönottoon. 

Elintavat vaikuttavat useisiin sairauksiin, mutta
diabeteksessa perintötekijät määräävät aika paljon. Meillä suomalaisilla se on
geeneissä. Liikunta on oiva lääke pitää verensokeri tasapainossa.
Diabeetikoiden säännöllinen liikunta edesauttaa sairauden hoitoa ja hyvää
elämää monin tavoin. Se on olennainen osa itsehoitoa, jolla hoitotasapaino
saavutetaan. Helsingissä on viisasta tehdä toimia, että mukava liikuntamahdollisuus
on jokaisen ulottuvilla. 

Vastaanotan
mielelläni palautetta ja ajatuksia helsinkiläisten diabeteksen hoidon
kehittämistarpeista. Olen tavattavissa Kolmen sepän patsaalla maanantaina 8.4
kello 16-17 ja perjantaina 12.4 kello 16.30-17.30. Tervetuloa tapaamaan.

Sari Sarkomaa

helsinkiläisten kansanedustaja

kolmen lapsen äiti

Eduskunnan diabetesverkoston puheenjohtaja