Päättyvän vaalikauden leimaa-antaviin piirteisiin kuuluu monenlainen vapauksien lisääminen niin ihmisille kuin elinkeinotoimintaan. Meillä on ollut hallitus, joka on uskaltanut luottaa ihmisten järkeen ja omaan harkintaan kenties enemmän kuin yksikään hallitus vuosikymmeniin. Näin voi sanoa, vaikka lopulta mitään kovin radikaalia ei norminpurun saralla olekaan tehty. Se kertoo suomalaisen järjestelmän jähmeydestä ja ehkä arkuudestakin. Pitkään on kuviteltu, että kaikki pitää säännellä viimeistä yksityiskohtaa myöten. Muutenhan joku voi tehdä elämässä vaikka virheen.

Alkoholipolitiikka on yksi tyypillisimmistä esimerkeistä tunkkaisesta virkamiesholhouksesta, joka on pitänyt tiukassa syleilyssään niin kansalaisia ja yrityksiä kuin poliittisia päätöksentekijöitä. Kokonaisuutena varsin pieniä muutoksia sisältänyt alkoholilain kokonaisuudistus kasvoi syksyn 2017 aikana suureksi draamaksi, joka huipentui äänestykseen kaupassa myytävien juomien prosenttirajasta. Hallituspuolueen kansanedustajana harvoin pääsee painamaan punaista nappia, mutta nyt niin saattoi tehdä, ja 0,8 prosenttiyksikön korotus voitti.

Suuren prosenttisodan varjoon jäi suuri joukko pieniä, mutta monille tärkeitä uudistuksia. Esimerkiksi ravintoloiden aukioloajat vapautuivat kokonaan ja anniskeluajoissakin tuli helpotuksia. Enää ei tarvitse jatkoaikaluvan vuoksi yrittää vakuuttaa virkamiestä, että pikkutuntien ohjelma on riittävän laadukasta, vaan pelkkä ilmoitus riittää. Ravintolasta saa myydä juomia myös ulos, mikä on periaatteellisesti merkittävä muutos, vaikkei kovin moni vielä olekaan tarttunut mahdollisuuteen. Juomavalmistajat saavat myydä omia tuotteitaan ilman vaatimusta näennäisestä elintarvikekioskista. Ja paljon muuta.

Korjattavaakin jäi. Esimerkiksi Ison Omenan Pien-olutkauppa joutui sulkemaan ovensa, kun vähittäismyyntiluvan ehtoihin jäi vaatimus elintarvikemyynnin osuudesta. Tämän korjaamiseksi on tehty lakialoite, joka on saanut kannatusta yli hallitus-oppositiorajojen. 

Nyt kun politiikassa on päästy ihmisiin luottamisen makuun, luonteva seuraava askel olisi tulevalla vaalikaudella vapauttaa viinit niin päivittäistavarakauppaan kuin ravintoloiden ulosmyyntiin. Tämä ei vaatisi kuin muutaman pienen muutoksen alkoholilakiin. Nostetaan kaupan vahvuusraja ensi alkuun esimerkiksi kuuteentoista, niin suurin osa viineistä saadaan sinne, minne ne kuuluvatkin, eli muiden elintarvikkeiden rinnalle. Samalla voidaan toteuttaa ”Lex Pien” ja luopua kokonaan keinotekoisista elintarvikevaatimuksista. Suomeen mahtuu myös palvelevia, asiantuntevia erikoiskauppoja. Lopullinen päämäärä on eurooppalainen normaali tilanne, jossa kaupan hyllyllä ovat kaikki juomat. Kauppa hoitaa ikärajakontrollin siinä missä Alko. Pelko pois!

Oma lukunsa on Suomen valtion käsittämätön venkoilu alkoholijuomien etämyyntiä koskevassa asiassa. Sosiaali- ja terveysministeriö on tällä kaudella kahdesti yrittänyt saada etämyynnin kielletyksi ja kahdesti se on törmännyt komission kantaan: Kielto ei käy. Ministeriö yrittää toimeenpanna etämyynnin kieltoa viranomaistoiminnalla ja pelotella etämyyjät oikeusjutuilla lopettamaan toimitukset Suomeen. Ollaan lähes laittomassa tilassa, ja asia vaatii selkeää ratkaisua. Malleja on kaksi: Joko komission malli, eli etämyynti toimituspisteisiin, tai sitten Ruotsin malli, joka perustuu veroedustajavelvoitteeseen ja mahdollistaa myös kotiinkuljetukset. Tässäkin asiassa voisimme olla eurooppalainen maa muiden joukossa. Suomalaisille kuuluvat samat oikeudet ja vapaudet kuin muillekin EU-kansalaisille.