Hoivakoti Esperi Caren räikeiden epäkohtien lisäksi julkisuuteen on nousut useita muita vakavaia laiminlyöntejä ikäihmisten palveluissa ja kohtelussa. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen julkaiseman vanhuspalveluiden tila-seurantatutkimus 2014–2018 mukaan vanhustenhuollossa on epäkohtia niin yksityisellä kuin julkisellakin puolella. Nykyisin kunnat tuottavat itse noin puolet tehostetusta palveluasumisesta ja puolet ostetaan yrityksiltä sekä muilta tahoilta kilpailuttamalla. On välttämätöntä, että viranomaiset tutkivat pohjamutia myöten esillä olleet vakavat tapahtumat ja tarvittavat korjaustoimenpiteet tehdään viipymättä.

On välttämätöntä, että suomalaiset
voivat luottaa palveluiden laatuun ja turvallisuuteen tuottaapa hoivapalveluja
sitten kunta, yritys tai kolmas sektori. Valvonnan ketjun on oltava katkeamaton
kunnan omasta valvonnasta aluehallintovirastoon, Valviraan sekä ministeriön
ohjaukseen.

Valvonnalla ei yksin ratkaista
vanhusten huollon ongelmia, mutta valvonnan on oltava aukotonta ja voimavarojen
riittävät. Siksi Kokoomuksen aloitteesta tämän vuoden valtion budjettiin
lisättiin määrärahat oikeusasiamiehen kanslialle. Määrärahojen lisääminen oli
vaikuttava keino vahvistaa oikeusasiamiehen tekemää vanhusten hoidon ja
oikeuksien toteutumisen valvontaa. Oikeusasiamiehellä on laaja toimivalta,
tiedonsaantioikeus ja tehokkaat mahdollisuudet puuttua lainvastaiseen tai
virheelliseen menettelyyn.

Ikäihmiset
ja heidän omaisensa kantelevat huonosta kohtelusta hyvin harvoin, minkä vuoksi
valvonnan on oltava oma-aloitteista ja ennakoivaa. Palveluita käyttävien
ihmisten ääni on saatava vahvemmin kuuluville. Kun on kyse ympärivuorokautisesta
palveluasumisesta, kaikkein tärkeintä on se, että ikäihmiset saavat
mahdollisuuden elää turvallista ja oman näköistä elämää.

Julkisuuteen tulleet räikeät laiminlyönnit osoittavat, että
palautetta ja huolia eikä henkilöstön näkemyksiä oltu kuultu. Laissa säädetty henkilöstön ilmoitusvelvollisuuden
toteutumiselle on oltava aidot mahdollisuudet. Henkilöstön kuuleminen ja
mukana olo palveluiden kehittämisessä on hyvän hoidon edellytys. Koulutettu
hoitohenkilöstö sekä hoitotyön laadukas
johtaminen ovat hoivan ja hoidon laadun turvaamisessa avain asemassa. On tärkeää ymmärtää, että kaikki
eivät sovi hoitajaksi. On välttämätöntä, että sosiaali- ja terveysalan
ammatilliseen koulutukseen säädetään pakolliset, valtakunnalliset ja karsivat
soveltuvuus- ja valintakokeet.

Vanhustenhuoltoon on tuonut lisäongelmia nykyinen kilpailuttaminen
ja siinä ilmennyt osaamattomuus. Valinnanvapauslakiesityksen sisältämät
asiakasseteli ja henkilökohtainen budjetti ovat inhimillinen vaihtoehto
kilpailutukselle sekä keino saada ihmisten ääni paremmin kuuluviin.

Yliopisto-opintojen
alkuvaiheessa työskentelin vanhainkodissa ja vanhustenhuollon haasteet tulivat jo
silloin tutuiksi. Huoli hoidon puutteista koskettaa myös hoivatyötä tekeviä. Vanhuspolitiikka
on ollut yksinäisyyttä lisäävää. Korjaustoimia myös yhteisöllisyyden, osallistumis-  ja vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseksi.
Yksin jääminen ja sen tuoma turvattomuus on yksi suurimpia vanhusten
huolenaiheita. Hoitajana työskennellessäni olen monta kertaa ollut lähes
sanaton, kun ihminen odottaa ja kaipaa vuodesta toiseen läheisiään tai lapsia
ja lapsenlapsiaan vierailemaan. Kaikilla ei ole edes ketä odottaa. En tiedä
kumpi on surullisempi tilanne. Se, että ketään ei ole vai se, että kukaan ei
ehdi tulla. Läheisistä välittämisestä ja huolehtimisesta ei voi tehdä
lakia mutta siihen on tärkeä meitä kaikkia kannustaa.

Sari Sarkomaa

helsinkiläisten kansanedustaja

röntgenhoitaja ja terveydenhuollon maisteri