Hallitus on antanut eduskunnalle esityksen, jonka mukaan EU:ssa tai kansallisesti säädetyiksi vieraslajeiksi määritellyt supikoira, minkki, piisami, rämemajava ja pesukarhu tulisi poistaa metsästyslain pyyntirajoitusten piiristä. Ilmastonmuutos kasvattaa haitallisten vieraslajien määrää myös Suomessa. Edellä mainitut vieraslajit aiheuttavat Suomen alkuperäiselle eläimistölle haittaa ja niiden torjunta suomalaisesta luonnosta on tärkeää. 

Tähän saakka vieraslajien metsästys on ollut metsästysluvanvaraista.  Lakiesityksen mennessä läpi, esimerkiksi supikoiran metsästykseen tarvittaisiin pelkkä maanomistajan lupa, eikä metsästyskorttia enää tarvittaisi. Muun muassa supikoiran metsästyksessä sallittaisiin perinteisessä metsästyksessä kiellettyjä keinoja. Tämä on huolestuttava tieto.

Eläinsuojelulaki 32§ velvoittaa, että ”eläin on lopetettava mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti sen lopetukseen soveltuvalla menetelmällä ja tekniikalla. Eläimen saa lopettaa vain se, jolla on riittävät tiedot kyseisen eläinlajin lopetusmenetelmästä ja lopetustekniikasta sekä riittävä taito toimenpiteen suorittamiseksi.” Vaikka pyydystämisessä ja lopettamisessa tuleekin noudattaa eläinsuojelulakia, ei metsästyskortittomalla välttämättä ole kokemusta eläimen oikeaoppisesta pyydystämisestä, saati tämän kivuttomasta ja nopeasta lopetuksesta. Supikoira on helppo saada loukkuun, mutta sitä on vaikea tappaa muutoin kuin ampumalla. Lakiesitys ilman metsästyskorttia metsästämisestä saattaa muodostua vaaralliseksi pyydystäjälle sekä tämän ympäristölle ja aiheuttaa turhaa kärsimystä pyydystettävälle.

Metsästäjillä on yleensä hallussaan lajituntemus. Maallikko ei välttämättä osaa erottaa euroopan- ja kanadanmajavaa toisistaan, joten majavien pesät olisi vähintään turvattava. Toivottavaa olisi myös tarkentaa, saako vieraslajeja metsästää myös pesimäaikaan. Emon tappaminen aiheuttaisi poikasille nälkään nääntymisen ja näin ollen epäeettisen kuoleman.

Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminta tiedotti vastikään, että vieraslajeihin lukeutuva piisamikanta on viime vuosikymmenien aikana vähentynyt luontaisesti Suomesta. Sen levinneisyydestä toivotaan tutkimusta, jolla kannan häviäminen voitaisiin todeta. Sikäli kannattaa miettiä, onko metsästyslain muutoksessa tarpeen edes huomioida piisamia.

Useasta suunnasta on esitetty huolia lakimuutoksen pyyntimenetelmien ja keinojen osalta. Hätäisesti tulkittu lakimuutos saattaisi aiheuttaa hämmennystä ja näin ollen olisi epäselvää, kuka saisi metsästää mitä ja millä keinoin. EU ei ole määritellyt, miten haitallisten vieraslajien kantaa hoidetaan. Jätin asiaan liittyen tänään eduskunnassa kirjallisen kysymyksen, jossa haluan vastauksen muun muassa siihen, miten eläinsuojelulaki tullaan huomioimaan metsästyslain muutoksen yhteydessä.