Johtajan on otettava valta ja käytettävä sitä. Vallalla muutetaan maailmaa.

Kaikki johtaminen on muutosjohtamista. Muutoksen aikaansaamiseen tarvitaan valtaa. Johtajille sitä on useimmiten annettu eniten – mutta ällistyttävän moni jättää valtansa käyttämättä. Maailmassa on järisyttävä määrä sellaisia tyyppejä, jotka kyllä mielellään esittelevät itsensä johtajina ja kertovat Twitter-profiilissaan innostuvansa johtajuuden haasteista, mutta todellisuudessa he tarttuvat vain mukaviin päätöksiin, jättävät ongelmat ratkaisematta, pohdiskelevat tilannetta ansiokkaasti (mutta jättävät kuitenkin tekemättä) tai sysäävät vastuun epäonnistumisesta muille. Nämä tyypit eivät tosiasiassa ole mitään johtajia. Heidän käyntikortissaan – ja valitettavasti myös palkkakuitissaan – sattuu vain lukemaan niin.

Kulttuuriimme on tainnut juurtua, että positiivista vallasta puhumista vältellään ja valtaa avoimesti tavoittelevia pidetään röyhkeinä pyrkyreinä. Niin tein itsekin pitkään. Mitä hölmöyttä! Jokaisen johtajan pitäisi rakastaa ja tavoitella valtaa, koska valta on ainoa keino tehdä hyvää isossa mittakaavassa.

Yhtä selvää on, että vallankäytöstä myös rangaistaan: kun käytät valtaasi ja teet organisaation asiaa edistäviä päätöksiä, se ei voi miellyttää kaikkia. Ei ole päätöstä, jossa joku ei häviäisi. Ei ole päättäjää, jonka tyylistä joku ei pitäisi. Ja silti: se ei saa estää johtajaa käyttämästä valtaa. Siis johtamasta.

Fiksu johtaja jakaa valtaansa myös muille. Työpaikasta riippumatta parhaat tekijät kun ovat niitä, joiden omat arvot kohtaavat työnantajan arvot, ja jotka kokevat saavansa riittävästi luottamusta, vastuuta ja valtaa näiden arvojen mukaisen toiminnan edistämiseen. On silkkaa henkilöstöresurssin tuhlausta, jos johtaja on ainoa, jonka kohdalla nuo tarpeet täyttyvät.

Kaikki johtaminen on muutosjohtamista. Yhtään sellaista johtajaa ei pitäisi palkata, jolla ei ole visiota organisaationsa paremmasta tulevaisuudesta. Ja yhdenkään sellaisen johtajan ei pitäisi antaa jäädä, joka ei käytä valtaansa sen vision toteuttamiseksi.

(Pari viikkoa sitten pääsin juttelemaan ylioppilaskuntien johtajien kanssa johtamisesta. Puhuin kahdeksasta sellaisesta johtajuuteen liittyvästä tosiasiasta, jotka liian harvoin sanotaan ääneen – mutta jotka kannattaa tunnustaa, jotta johtajana pärjää ja jaksaa paremmin. Kokosin nuo ajatukset myös kahdeksaksi tekstiksi. Tässä on niistä ensimmäinen.)