Ensimmäinen työpäivä apulaispormestarina on takana. Oli hienoa päästä heti ensimmäisenä aamuna mukaan kasvatuksen ja koulutuksen toimialan uuden organisaation aloitustapahtumaan, jossa oli mukana noin 500 rehtoria kaikilta kouluasteilta sekä päiväkotien ja leikkipuistojen johtajaa. Jo vanhastaan tiedän, että juuri nämä ihmiset luovat työyhteisöön sen iloisen tekemisen ilmapiirin, jonka aistii heti, kun astuu sisään. Työyhteisön ilmapiiri näkyy puolestaan suoraan varhaiskasvatuksen ja opetuksen laadussa ja oppilaiden hyvinvoinnissa.

Ja siitä kurista…

Haastattelussa pääsin esittämään näkemyksiäni, joihin EI suinkaan kuulu keskeisesti kurin lisääminen kouluissa, toisin kuin HS:n artikkelissa eilen todettiin. Olen saanut jutusta jonkin verran palautetta, mikä olisikin aivan aiheellista, jos olisin esitellyt tällaisia tavoitteita haastattelussa valintani jälkeen. Kyse ei ollut kuitenkaan haastattelusta vaan vaalikoneen kysymykseen ”Kouluissa kohdellaan koululaisia liian lepsusti. Tiukempi kuri tekisi kouluista parempia” antamastani vastauksesta ”hieman samaa mieltä”. Alun perin olin ajatellut jättää kysymykseen vastaamatta, koska se ei mielestäni liittynyt kunnallisvaaleihin mitenkään – olisi näköjään kannattanut tehdä niin – mutta pohdin pitkään hieman eri mieltä/hieman samaa mieltä -vaihtoehtojen välillä. Lopuksi tein valinnan, jota perustelin sanomalla "Jotta koulu voi toteuttaa tehtäväänsä, opettajan auktoriteettia on tuettava." Tämä ei ole kuitenkaan varsinaisesti ajamieni asioiden listalla.

Koulujen sisäilmaongelmat kuntoon ja kentän ääni kuuluviin

Sen sijaan pidän erityisen tärkeänä sisäilmaongelmista kärsivien kasvatuksen ja koulutuksen tilojen pikaista korjaamista. Helsingissä on jo investoitu satoja miljoonia euroja sisäilmaongelmaisten koulujen korjaukseen, mutta monissa tapauksissa korjaukset eivät ole onnistuneet toivotulla tavalla, eikä uuden koulun rakentaminenkaan ole aina ollut tae hyvästä sisäilmasta. Ongelma ei siis ole ratkaistavissa yksinomaan sillä, että panostamme lisää rahaa korjauksiin, vaan on selvitettävä perinpohjaisesti, mitä pitää tehdä toisella tavalla. Jos tämä olisi helppoa, se olisi jo tehty. Nyt se on tehtävä.

Toiseksi pidän tärkeänä kasvatuksen ja koulutuksen kentän äänen saamista kuuluviin. Kaupungin organisaatio on ollut leveällä kyljellään seisova kolmio, jossa tietoa ja ohjeistusta on valutettu ylhäältä alaspäin. Kun avainsanana on YMPÄRISTÖN MUUTOS, on organisaationkin muututtava. Yritykset ovat kääntäneet muuttuvassa toimintaympäristössä hierarkiansa ylösalaisin eli niin, että asiakas ja lähimpänä asiasta työskentelevät työntekijät ovat ylimpänä, jotta johto saisi tiedon asiakkaiden muuttuvista tarpeista. Aivan samalla tavoin kaupungin organisaatiossa kaupunkilaisten ja heitä lähimpänä työskentelevien henkilöiden on oltava ylimpänä ja tiedon kuljettava sieltä alaspäin johdolle. Jos lähimpänä asiakasta työskentelevät ihmiset eivät pidä toimintatapojen muutosta mahdollisena, muutosta ei tule.

Asiakas on kasvatuksen ja koulutuksen toimialalla elinikäinen oppija, joka tulee päiväkotiin ja kouluun, viettää aikaansa leikkipuistossa, suuntaa toisen asteen koulutukseen – ja mahdollisesti vielä eläkepäivinään parantaa elämänsä laatua opiskelemalla työväenopistossa.

Muutos on mahdollisuus

Tänään kävimme työpajassa läpi toimintojen yhdistämisen haasteita ja mahdollisuuksia. Kasvatuksen ja koulutuksen toimiala näyttää menneen kehityksessä pikavauhtia eteenpäin neljän vuoden aikana! Hienoa päästä mukaan muutosagentiksi!

Ilmoitin haluavani päästä tutustumaan päiväkotien, leikkipuistojen ja koulujen arkeen. Heinäkuussa minulla on hyvin aikaa tutustua loma-aikanakin avoinna oleviin päiväkoteihin ja leikkipuistoihin. Kutsuja tuli runsaasti, kiitos! Ensimmäinen tapaaminen ehdittiin jo sopia Suutarilaan leikkipuisto Linnunrataan, josta minulle luvattiin paikka soppakauhan varresta puistoruokailun yhteydessä. Siitä enemmän heinäkuussa!