Asumisen hinta on ongelmana erityisesti pääkaupunkiseudulla. Se on este työvoiman liikkuvuudelle, koska muualla Suomessa sijaitsevan asunnon (jos sen ylipäänsä saa kaupaksi) hinnalla ei saa pääkaupunkiseudulta läheskään vastaavanlaista asuntoa. Korkea asumisen hinta on myös kilpailuhaitta alueemme yrityksille, koska se näkyy palkkapaineina yrityksissä. Pitkät työmatkat väsyttävät ja vähentävät työntekijöiden mahdollisuutta joustaa työajoissa.

Miten korjaamme tämän?

1. Kun asuntoja rakennetaan lisää, hinta vähitellen laskee. Kaavaprosessia on nopeutettava. Kunnilla on kaavoitusmonopoli – ainakaan niiden resurssipula ei saa olla kaavoituksen esteenä. Kaavoitukselle pitäisi asettaa laissa määräajat. Kunnille voidaan esimerkiksi asettaa velvoite tehdä asemakaava-aloitteen perusteella päätös kahden kuukauden kuluessa asian vireille tulosta. Valitusoikeuttakin pitäisi tarkastella: usein valittaja ei asu lähimaillakaan kaavoitettavaa aluetta.

2. Liian yksityiskohtaista kaavoitusta on vältettävä: pysäköintipaikat, keskipinta-alat, suunnittelukilpailu- ja kaupunkikuvavaatimukset – kaikki asemakaavoituksessa lukkoon lyödyt ratkaisut nostavat toteutuksen hintaa. Käyttötarkoituksen muutoksia pitäisi helpottaa.

3. Otetaan tontit ja maa-alueet tehokkaampaan käyttöön etenkin ydinalueilla. Löysä rakentaminen lisää infra- ja toteutuskustannuksia. Täydennysrakentamista pitää helpottaa poistamalla asunto-osakeyhtiölaista osakkaiden yksimielisyyttä koskeva vaatimus.

4. Kaavoitetaan rakentamiskelpoista tonttimaata kohtuuhintaiseen asumiseen paremmin soveltuville alueille – nyt tarjolla on usein perustamis- ja rakentamisolosuhteiltaan kalliita tontteja kalliilta alueilta

5. Helsingin seudulla on erityisesti puutetta kohtuuhintaisista vuokra-asunnoista. Mikä olisi kohtuullinen vuokra yksiöstä tai kaksiosta? Tutkitaan, mitä sillä hinnalla saa ja rakennetaan sen mukaan. Ensiasunnossa ei ole pakko olla parkettia eikä parveketta. Tehdään hyvälaatuisia mutta varustelultaan kohtuuhintaisia asuntoja.