Opettajuus ja opettajan työ sekä koulun johtaminen ovat suurten muutosten kohteena: esimerkiksi uusi opetussuunnitelma, digitalisaatio, tarvittavat laaja-alaiset taidot ja yhteydenpito (mahdollisesti eri kulttuureista peräisin oleviin suomen kieltä osaamattomiin) vanhempiin vaativat opettajilta aikaisempaa enemmän. Rehtoreista ja opettajista saattaa välillä tuntua siltä, että opetuksen sisältöön ja työtapoihin tulee uusia muutoksia ennen kuin on edes ehditty mitata edellisten muutosten vaikutuksia.

Vaikka suuri osa nuorista voi paremmin kuin koskaan, ongelmat monimutkaistuvat ja kasautuvat osalla heistä. Kouluihin tarvitaan oppilashuollon ammattilaisia ongelmia ratkomaan, mutta myös opettajien työstä suuri osa kuluu järjestyksenpitoon.

Oppimisympäristöt ja työrauha

Pelkkä pulpetittomuus ei ratkaise uuden ops:n haasteita. Oppilaita kuulemalla saadaan vanhaankin tilaan uudenlaisia oppimisympäristöjä. Äänieristykseen ja pintamateriaaleihin pitää kiinnittää huomiota. Joissain helsinkiläisissä kouluissa on tehty hyviä muutoksia: "stress free -ympäristöä" tuetaan mm. valaistuksella, äänimaailmalla, ääntä eristävällä kokolattiamatolla joka on myös erinomainen oppimisalusta.

Lapset kaipaavat rauhallisia koloja, pesiä ja erilaisia soppia, joissa työskennellä pienissä ryhmissä tai pareittain. Parin kanssa mennään mieluusti vaikka opettajan pöydän alle, jotta saadaan olla rajatussa omassa rauhassa.

Opettajien jaksaminen ja oppilaiden hyvinvointi korreloivat keskenään

Koulujen henkilöstön jaksamisen varmistaminen on erittäin tärkeää opetuksen laadun kannalta, sillä tutkimuksissa on havaittu, että koulun työntekijöiden työilmapiiri ja oppilaiden hyvinvointimittarit korreloivat suoraan keskenään. Jos työilmapiiri on huono ja opettajat väsyneitä, se näkyy opetuksen laadussa ja jaksamisessa puuttua oppilaiden ongelmiin.

Koulun vuorovaikutustaidot tulee olla kunnossa – sekä vanhempien ja oppilaiden suuntaan että myös henkilökunnalla keskenään

– se auttaa jaksamaan

– se auttaa huomaamaan hyvän toisessa

– se kannustaa ja rohkaisee

– työnilo säilyy (opetussuunnitelmassakin mainitaan ilo!)

Ns. positiivisen diskriminaation määrärahalla (= määräraha, jota jaetaan alueen aikuisten matalan koulutustason, alueen työttömyyden tai muita kuin kotimaisia kieliä äidinkielenään puhuvien oppilaiden osuuden perusteella) kyetään määrärahaa saavien koulujen oman valinnan mukaan lisäämään opettajien tai avustajien määrää ja järjestämään jakotunteja ja/tai pienempiä opetusryhmiä. Noin 40 prosenttia helsinkiläisistä koulusta saa pd-rahaa.

Kaupunkisuunnittelulla vaikutetaan myös koulujen arkeen

Asuinalueiden eriytymisen kouluille asettamat haasteet eivät ole kuitenkaan pitkällä aikavälillä ratkaistavissa pelkästään pd-rahaa lisäämällä. Samalla kun rahaa keskitetään joihinkin kouluihin, muilla kouluilla opetusryhmät ovat suuria ja sata oppilasta saattaa touhuta yhden tablettitietokoneen parissa.

Perusongelmana on keskimääräistä enemmän tukea tarvitsevien perheiden kerääntyminen asumaan samoille alueille. Pitkän aikavälin ratkaisu voi olla vain kaupunkisuunnittelu, jossa kovan rahan asumista ja tuettua asumista sijoitetaan sekaisin samoille alueille. Tähän Helsingillä on erinomaiset mahdollisuudet uusilla asuinalueilla, mutta siihen pitää pyrkiä myös täydennysrakentamisessa.

Kaupungin vuokra-asunnoissa ei mielestäni pitäisi olla tulorajoja. On pikemminkin hyvä, että vuokrataloissa asuu työssäkäyviä kaupunkilaisia. Tulotason noustessa kaupunkilaiset yleensä muuttavat vuokra-asunnosta joka tapauksessa muualle. Tulorajat saattavat johtaa siihen, että pelko asunnon menettämisestä estää työn vastaanottamisen ja muodostuu kannustusloukuksi. On kuitenkin tärkeää valvoa, että asuntoja ei vuokrata eteenpäin ja vuokraaja itse asu muualla.

Lähikoulu on hyvä valinta – vaihtoehtojakin tarvitaan

Jokaisella pitää olla oikeus lähikouluun. Olisi esimerkiksi väärin asettaa kaavamaisesti rajoituksia sille, kuinka monta prosenttia oppilaista saa olla maahanmuuttajia. Ensin pitäisi määritellä, mitä maahanmuuttajalla tarkoitetaan, ja myös maahanmuuttajaoppilaalla on oltava oikeus lähikouluun.

Lähikoulun valitsee 88 prosenttia ekaluokkalaisista ja 76 prosenttia seitsemäsluokkalaisista. Lähikouluperiaate ja valinnanvapaus ovat jossain määrin ristiriidassa keskenään. Vapaus valita koulu lisää mahdollisuuksia ns. koulushoppailuun: lähikoulun sijasta halutaan esimerkiksi sen maahanmuuttajataustaisten oppilaiden suuren osuuden vuoksi valita jokin muu koulu, jolloin lähikoulun oppilasmäärä lähtee laskuun ja maahanmuuttajataustaisten lasten prosenttiosuus kasvaa entisestään.

Toisaalta tiukka lähikouluperiaate saattaa johtaa siihen, että perheet, joilla on mahdollisuus valita asuinpaikkansa, muuttavat houkuttelevien koulujen perässä ja alueet polarisoituvat yhä selkeämmin. Painotetun opetuksen – esim. musiikki, liikunta, kielet – tarjontaa on hyvä jakaa tasaisesti eri puolille kaupunkia, jotta houkuttelevia vaihtoehtoja löytyy läheltä omaa asuinaluetta.

Ratkaisuja:

1. Kovan rahan asumista ja tuettua asumista on sekoitettava sekä uusilla asuinalueilla että täydennysrakentamisessa.

2. Jokainen koulu on hyvä koulu. Tarvitaan kiireettömyyttä opiskelussa ja opettajalle mahdollisuus kohdata oppilas silmästä silmään joka päivä – mielekkään kokoisia opetusryhmiä siis! Jokaisella koululla on oltava tarvittava määrä aikuisia (opettajia, koulunkäyntiavustajia ja oppilashuollon henkilöstöä) huolehtimaan siitä, että erilaiset oppijat saavat tarvitsemaansa opetusta. Kouluille lisää vapautta suunnitella uudenlaisia oppimisympäristöjä!

3. Olisiko moniammatillinen yhteistyö mahdollisuus myös luokkahuoneissa? Nyt eri ammattikuntien edustajat (kuraattorit, terveydenhoitajat, psykologit) työskentelevät omissa työpisteissään eivätkä jalkaudu luokkiin. Heidän aikansa on hyvin tehokkaasti jaettu useiden koulujen välille, joten he ovat yhdellä koululla 1-2 kertaa viikossa. Lapset eivät ymmärrä sitä, miksi apu tulee vasta kolmen päivän päästä. Voisiko koulun terveydenhoitajan tavoittaa nuorison omin keinoin – snapchatilla? (http://yle.fi/uutiset/3-9531927)

4. Helsingin kaupungin toimialauudistuksen myötä on helpompaa toteuttaa entistä laajempaa ja joustavampaa yhteistyötä nuoriso-, sosiaali-, liikunta- ja opetuspuolen kesken.

5. Tarjotaan painotetun opetuksen mahdollisuuksia kaikkialla kaupungissa.