No nyt! Popcornit tulille ja vaalivideoita katsomaan!

Ylen kone julkaistu ja ehdokkaat vaalikiimoissaan, seuraavan kuukauden saa oikein nautiskella Vuoden Myötähäpeä -viikoista.

Kerätään tähän ketjuun Ylen vaaligallerian paskimmat ja hauskimmat videot!

Siispä popparit kaveriksi ja katsomaan kenestä ihan fiksusta kaverista on kameran käydessä tullut tyhjiä korulauseita suoltava tai kantansa epäselvästi muotoileva politikko, kuka maastoutuu taustaan pukeuduttuaan sävy sävyyn seinän kanssa ja kenen video on vähän liian artsy, kun ehdokas ei ole tajunnut tukea kameraa tai tarkistaa kuvakulmaa…

Siinä otteita somefeedistäni sen jälkeen, kun ensimmäiset vaalikoneet aukesivat.

En ole aiemmin ollut ehdolla tai tekemässä puoluepoliittisia vaaleja, mutta eri järjestöjen vaaleissa olen ollut kymmeniä kertoja äänestämässä, ehdokkaana ja valmistelijana. Niihin vaaleihin  on mahtunut loistavia, skarppeja ehdokkaita, jotka ovat todellakin tienneet, mihin pestiin ovat hakemassa ja miten hoitaisivat homman kotiin. On mahtunut surkuhupaisia ehdokkaita, joiden avatessa suunsa muistaa väkevästi, miltä myötähäpeä tai sääli tuntuu. On mahtunut niitäkin ehdokkaita, joiden lipevyys ja kaksinaamaisuus pistää vihaksi. On ollut ehdokkaita, joille vaalit ovat rutiinia, ja on ollut niitä, jotka ääniä laskettaessa oksentavat jännitystään tyttöjenvessassa. On ollut ehdokkaita, jotka kasvavat kampanjansa aikana silmissä ja on ollut niitä, jotka menettävät alun innon ymmärtäessään, kuinka vaativaan tehtävään ovat hakemassa.

Yksi on yhdistänyt kaikkia näitä ehdokkaita ja se on rohkeus. On valtavan iso juttu panna itsensä likoon, astua rivistä esiin ja sanoa, että minua kiinnostaa, olen käytettävissä, asetun ehdolle. Joitakin pelottaa julkisuus, toisia kritiikki, kolmatta kannan ottaminen vaikeissa asioissa, neljättä ehkä oma osaamattomuus.

Useimpia meistä pelottaa myös häviäminen. Kävi vaaleissa miten tahansa, ehdokas häviää aina jotakin. Aikaa, rahaa ja energiaa varmasti. Mahdollisesti myös mainetta, itseluottamusta, yksityisyyttä, läheisiä. Itsekunnioitustakin, jos oikein huonosti käy. Paikkansa menettäviltä voi mennä työpaikka ja iso osa omasta identiteetistä.

Mutta kävi vaaleissa miten kävi, ehdokas myös voittaa aina jotakin. Ehkä uuden luottamustehtävän, julkisuutta, arvostusta, itsetuntemusta. Uusia ystäviä, lisää tietoa ja ymmärrystä. Itsensä.

Minusta on aktiivisen äänestäjän vastuulla, kumpiin hän kiinnittää oman ja muiden huomion: siihen, mitä ehdokas häviää vai siihen, mitä ehdokas voittaa. Ihan sama, puhutaanko yhdistyksen vaaleista, taloyhtiön hallitusvaaleista tai vaikka kuntavaaleista. Vaikket kuuna päivänä kuvittelisikaan äänestäväsi sitä tavoitteissaan haparoivaa ja videolla höpsösti silmiään räpyttelevää ehdokasta, voit silti painaa peukkua, hymyillä rohkaisevasti tai kiittää ehdolle lähtemisestä. Ei se ole sinulta pois. Jos ehdokas kokee saavansa kannustusta ja tukea, hän jaksaa ja haluaa olla parhaimmillaan. Ja parhaimmillaan olevat ehdokkaat – myöhemmin päättäjät – ovat meidän kaikkien etu.

Sitä paitsi: Se sinun mielestäsi surkea ja säälittävä ehdokas voi olla toisen mielestä aivan paras. Katso vaikka vaalipäivänä tulosluettelosta.