Vaalimaailmassa monta on ihmeellistä asiaa, ja ne ovat saaneet ensikertalaisen häkeltymään, hämmästymään ja vaikuttumaan. Että vau, millaisella intohimolla monet vaaleihin suhtautuvatkaan! Ja oho, tällaisetkin asiat pitää muistaa hoitaa. Ennen kaikkea: Kuinka valtavasti vaalien alla paahdetaankaan kampanjatyötä!

Arvostan älyttömän paljon niitä ehdokkaita, jotka tekevät sinnikästä jalkatyötä, ryhtyvät aktiivisiksi bloggaajiksi tai suunnittelevat huikeita kampanjatempauksia jo useita kuukausia ennen vaaleja. Se ei kuitenkaan tunnu itselleni luontevalta tavalta toimia. Partiossa, muissa luottamustehtävissä ja töissä olen tottunut siihen, että näytöt ratkaisevat. Olen oppinut ajattelemaan, että aikaansaannokseni ja tapani tehdä luovat luottamuksen ja kiinnostuksen – jos luovat.

Olen miettinyt paljon sitä, miten haluan toimia kuntavaaliehdokkaana. Vastaus on loppujen lopuksi hyvin helppo: tahdon toimia samoin kuin toimisin kaupunginvaltuutettuna.

Tässä muutama esimerkki:

En aio päivystää seuraavia neljää vuotta torilla jakamassa omia kuviani. (Kanssaehdokkaani Elisa Gebhard demareista perustelee muuten tällä videolla fiksusti, miksei paperiflaikkujen painattaminen ole ympäristönkään kannalta järkevää.) Sen sijaan olen läsnä ja osallistumassa keskusteluun siellä, missä muutenkin liikun: sosiaalisessa mediassa, kaupungilla, työssä, harrastuksissa ja vapaaehtoistehtävissä.

En aio panna seuraavien neljän vuoden aikana tuhansia euroja siihen, että tekisin naamani ja iskulauseeni tutuksi lehtien lukijoille, somen selaajille tai ratikkapysäkillä seisoskelijoille. En aio ottaa jatkossakaan pankkilainaa, jotta voisin lisätä näkyvyyttäni mainoksilla. Sen sijaan aion vastedeskin hoitaa pestini mahdollisimman hyvin, viestiä työstäni aktiivisesti ja niin, että minua näihin tehtäviin tukeneet voivat olla valintaansa tyytyväisiä.

Tulevalla vaalikaudella en aio tehdä päätöksiä vain oman näkemykseni pohjalta. Minulla on monesta asiasta mielipide, joka pohjautuu sekä tietoon että omiin kokemuksiini. Kestäviä, ymmärrettäviä ja koko porukan sitouttavia päätöksiä ei kuitenkaan tehdä vain yhden ihmisen mielipiteiden pohjalta. Uskon, että paras näkemys muodostuu, kun pääsee keskustelemaan erilaisten, maailmaa ehkä aivan eri vinkkelistä katsovien ihmisten kanssa. Paitsi itse päätöksen laatua, muiden osallistaminen parantaa myös siitä viestimistä ja siihen sitoutumista. Siksi ajattelin esimerkiksi sparrata vaalikonevastauksiani Facebook-seuraajieni kanssa. Se ei tarkoita, ettenkö tekisi lopullista päätöstä itse tai että haluaisin ulkoistaa vaikeat asiat muille – vastuu päätöksen tekemisestä ja sen seurauksista kuuluu luonnollisestikin minulle, sekä ehdokkaana että mahdollisena valtuutettuna.

En ole hakemassa neljän vuoden mittaiseen markkinointikampanjaduuniin vaan kunnalliseen luottamustehtävään, yhteisistä asioista päättämään. Seuraavat kaksi kuukautta aion toimia samalla tavalla kuin tulisin toimimaan seuraavat neljä vuotta. Voi olla, että se on monien mielestä typerää. Voi olla, että sillä tavalla ei tule valituksi. Voi olla, että huhtikuun 9. päivän iltana harmittaa.

Mutta ainakin sekä äänestäjät että minä itse tiedämme, mitä olen valmis tekemään ja mihin sitoutumaan myös vaalipäivän jälkeen.