Helsingin kaupunginvaltuuston kyselytuntikäytäntö uudistettiin tänä
syksynä. Tavoitteena on, että me valtuutetut voisimme kysyä aidosti
ajankohtaisista aiheista kaupunginjohtajilta. Aiemmin kysymykset nimittäin piti
jättää peräti puolitoista viikkoa ennen kokousta, nyt puheenjohtajisto
käsittelee kysymykset tuntia ennen. Ja nimenomaan ajankohtaisuus ratkaisee.

Ensimmäisellä uudistuneella kyselytunnilla keskusteltiin
lasten päivähoitopaikkojen riittävyydestä, kotihoidon tuesta ja länsimetron
rakentamisen aikataulusta. Uudistuksella on haluttu elävöittää keskustelua ja
ainakin ensimmäisen kerran kokemukset olivat hyviä.

Päivähoitopaikkojen riittävyys puhutti, sillä tänäkin vuonna
hoitoa tarvitsevien lasten määrä on ennustettu väärin usealla sadalla lapsella.
Tämän vuoksi varhaiskasvatusvirastossa on tehty laskelmia vaihtoehtoisista
säästökohteista, kuten kotihoidontuen Helsinki-lisän leikkaamisesta 2- ja
3-vuotiailta lapsilta sekä päivähoidon sisarusalennuksesta luopumisesta. Myös leikkipuistotoiminnan rahoituksen leikkaus on ollut esillä.

 

Itse pidän kaikkia esitettyjä kohteita huonoina. Ja lisäksi
sellaisina, joista ei oikeaa säästöä synny. Esimerkiksi Helsinki-lisän leikkaaminen
yli 2-vuotiailta johtaisi erittäin todennäköisesti siihen, että entistä useampi
lapsi tuotaisiin päivähoitoon, jonka kustannukset ovat huomattavasti kotihoidon
tukea suuremmat.

Leikkipuistojen kulut taas ovat varsin pienet ja pitää
muistaa, että ne ovat myös merkittäviä pienten koululaisten iltapäivätoiminnan
järjestäjiä. Tälle toiminnalle pitäisi puolestaan löytää korvaava järjestäjä,
jos puistotoiminnasta luovuttaisiin.

Helsinki haluaa näyttäytyä lapsiperhemyönteisenä kaupunkina,
eikä silloin pidä leikata perheiden palveluista vain siksi, ettei lapsimääriä
osata ennustaa oikein. Meidän onkin vihdoin saatava budjetointi kuntoon.

 Itse nostin keskiviikon keskustelussa esiin sen, että
voisiko päivähoitopaikkahakemuksen tehdä jo varhemmin. Nyt päivähoitopaikkaa
pitää hakea neljä kuukautta ennen hoidon alkua.  Aiemmin tulleita hakemuksia ei edes käsitellä. Tätä
käytäntöä kannattaisi muuttaa.

Moni tietää jo lapsen syntyessä, missä vaiheessa päivähoidon
tarve tulee. Esimerkiksi itse tiedän jo nyt perheemme tarvitsevan ensi vuoden
elokuussa paikkaa pari viikkoa sitten syntyneelle kuopuksellemme.

Muutama viikko sitten saimme Helsingissä sovittua seuraavan
kymmenen vuoden investointiraamista. Siinä yhteydessä sovittiin mm. mittavista
päiväkotien perus- ja korjausrakennushankkeista, mikä on hienoa. Seuraavaksi
edessä on budjettineuvottelut ja  varmaa
on, että lapsista ja perheiden palveluista väännetään taas.